Pidän monista asioista: kissoista (ja muista lemmikeistä), piirtämisestä, suklaasta, läheisistä, perheestä, unelmista ja kirjoista. Ihmiset ovat erilaisia: kukaan muu ei voi olla samanlainen kuin sinä tai minä. Jotkut vastakohdat törmäävät liiankin raivokkaasti. Ihmiset ovat hankalia.

Joskus pienenä näin omituista unta: olin mummolani yläkerran rappusilla ja oikealla seinällä riippui valtava taulu, jota en uskaltanut katsoa. Unen lopussa minun oli aina pakko katsoa taulua ja kun katsoin, uni loppui. Muistan vain kauhun; kuva oli jotain kamalaa alitajuntani tuotetta. Ei mitään kauniita peltoja tai mitä tauluissa yleensä on, vaan jotain erittäin kamalaa. En edes muista mitä taulussa oli. Alitajunta on ihmisen pahin vihollinen.
Varhaislapsuudestani tulee heti mieleen vain painajaiset. Ne olivat kuulemma normaalia lapsen kehitystä jotka saivat lapsen pelkäämään unta ja sitä maailmaa, joka on päässä.

Tuskin oli viikoakaan ilman, että olisin itkenyt unissani, koska minä pelkäsin. Unissa aina kadotin jotain, joku lähti pois. Painajaiset jäivät todella syvälle ja en ole ikinä kertonut niistä unien tapahtumista kenellekkään. Ala-asteelle tultaessani painajaiset loppuivat, onneksi.
Seitsemännellä luokalla olin sairaana; kuume oli korkealla ja näin painajaisen. Joku lapsuuteni hirviöistä nousi esiin silloin kun on heikoimmillaan. Suden hetki.
Kun heräsin, sain jonkinlaisen paniikkikohtauksen, pyörin ympyrää, en uskaltanut sulkea silmiäni. Se oli kamalaa.  Mutta vähitellen rauhoituin ja nukuin taas.

En osaa selittää painajaisiani kunnolla. Tekstini saattaa kuulostaa lievästi weirdolta, mutta yritän purkaa ajatuksiani sanoiksi.

I want stand still.

Päätin jostain kumman syystä tehdä blogin. Kaverillani on sellainen ja hän kirjoitti sinne mielenkiintoisia asioita elämästään ja ihan yleisestikin. Päätin tänä iltana tehdä tällaisen ja tässä sitä ollaan (vaikka tätä ennen minulla oli 3 blogia, joihin en mihinkään päässyt käsiksi, ja minulla oli moukan huonoa tuuria, joten kaikki kävi sitten näin). Vilken otur!

Mitä minä tänne sitten kirjoitan? Pieniä palasia naatin enemmän ja vähemmän mielenkiintoisesta elämästä?Unelmia, unia, tapahtumia vai mitä? Hyviä kysymyksiä (jos jollain viisaalla olisi vastauksetkin). Mutta jos annan vain pään viedä, niin tästä tulee oman näköiseni.